Huippu-urheilun muutostyöryhmän loppuraportti julkaistiin kohujen saattelemana viime vuoden alussa. Tavoitteen mukaan urheilun huipulle noustaan vuoden 2020 loppuun mennessä urheilijan polun osaamisella, yhteistyöllä ja intohimolla. Media parjasi, asiantuntijat kiukuttelivat. Ärsytti! Suomessa oli vihdoin yhteinen strategia jonka varaan saattoi toimintansa perustaa.
Paras joukkue on yleensä se, joka uskoo pelitapaansa. Eikö tässäkin tapauksessa kannattaisi valittamisen ja uhkakuvien maalailun sijaan keskittyä olennaiseen? Omaksumaan pelitapa, luomaan konkretiaa strategisten tavoitteiden ympärille; miettiä oikeasti mitä tarkoittaa, kun urheilija on keskiössä. Käydä käsiksi monialaiseen yhteistyöhön ja alkaa luomaan urheilijapolkuja, jotka kumartavat osaamisajattelulle. Sooloilulla ei enään selvitä.
Muita muutoksen aineksia
Onneksi kaikesta parjaamisesta huolimatta muutos on alkanut. Valtion tilauksesta 4.4.2014 KPMG julkisti raporttinsa Suomen liikunnan ja urheilun rakenteiden tilasta.
Viesti oli selvä: Rahaa on ohjattava lähemmäksi urheilijaa ja päälleekäisiä toimintoja karsittava. Tehtäviä ja osaamista on jaettava. Panostus on liikunnallisen elämäntavan oppimisessa, ja liikunnan määrän lisääminen tulisi näkymään päiväkodeissa ja kouluissa. Ammattimaista lasten valmennusosaamista tulisi jalkauttaa kentälle. - Kovia vaateita, mutta samaan hengenvetoon todetaan, että alueellisten yhteistyöverkostojen luomisella tähän päästäisiin. Rovaniemellä ollaan kulkemassa tätä kehitystietä Roihu10 -hankkeen osalta. Siitä kerron myöhemmin.
Samaan aikaan on valmistunut esitys uudeksi liikuntalaiksi, jonka on tarkoitus tulla voimaan 2015. Siellä suositellaan valtionosuuksien kohdentamista laajemmin väestön terveyttä edistäviin kohteisiin. Itse näkisin juurikin nämä yhteistyöverkostot sellaisina kohteina, jotka tulevaisuudessa ovat ykkösinä, kun valtionosuuksia jaetaan. Jo tämän luulisi seurojenkin alkavan miettiä elämää oman hiekkalaatikon ulkopuolella. Aika ja puitteet muutokselle siis ovat olemassa. Kyllä meidän liikunta-alan ihmisten täytyy olla typeriä, jos tämä mahdollisuus sössitään.
Ja lopuksi tästä blogista
Motivaatio tämän blogin kirjoittamiselle on juurikin tämä muutostyö. Pääsen työni puolesta seuraamaan hyvinkin läheltä urheiluseurojen, päiväkotien, alakoulujen, urheiluakatemian, korkeakoulujen ja toisen asteen liikunta- ja hyvinvointialojen toimintaa. Paljon hyviä asioita tapahtuu, mutta jotkin jäävät hampaankoloon.
Suuret linjat tehdään jossain muualla, ja itse keskityn vaikuttamaan lapsiin ja nuoriin, heidän liikunnallisempaan ja ennen kaikkea terveempään tulevaisuuteen oman työni, perheeni ja harrastusteni kautta. Jaan tässä blogissa havaintoja ruohonjuuritason toiminnasta. Pyrin tuomaan tänne innostuksen hetkiä, mutta myös epäkohtia, ja käyn käsiksi niihin asioihin mihin ITSE voin vaikuttaa. Koitan tarjota kaikenlaisille kasvattajille oman näkemykseni siitä, miten hienot lausunnot ja strategiat taipuvat käytännöksi arjessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti